Voi kun mua harmittaa. Tuo täydelliseksi ajattelemani kivitaso näytti tänään huonon puolensa. Vähän vaan lempikannu hipaisi kulmaan niin heti meni sirpaleiksi. Kaj Franck oli sen suunnitellut, ja viimeksi 1970 vastaavia on valmistettu. Eli korvaavan kappaleen metsästys voi olla haasteellista.
Otin lapsukaiselle välipalaksi karpaloita sulamaan, mutta ne päätyivätkin parempiin suihin. Ihanan kirpeitä ne olivat! Tyttökin niistä tykkää, vieläpä ilman sokerikuorrutusta.
Minä luovutin. Ideahan oli että räpsin kännykkäkameralla kätevästi kuvia puuhailujen keskellä, eikä tarvisi kunnon kameraa kaivaa esiin. No, eihän kännykuvien laadussa ole hurraamista, se tiedettiin etukäteenkin. Ajattelin ettei anneta sen häiritä, sisältö on tärkein. Mutta kun nyt tauon jälkeen kuvailin ihan oikealla kuvauslaitteella niin huomaahan tuon eron. Joissain tilanteissa puhelin oli kyllä edukseen, mutta enköhän käytä jatkossa enemmän kunnon kameraa. Koneella istumiseen täytyy sitten vaan löytää jostain aikaa (esimerkiksi keskeltä yötä...).
No voi. Mulla on samanlainen kannu hyllyssä ehjänä vielä, mutta moni muu lempijuttu on mennyt rikki. Aluksi räyhäsin joka kerta, nyt olen jo aika tyyni.
VastaaPoistaJoitakin rikkinäisiä lasiastioita säilytän hyllyssä, kun en raski heittää pois. Yhtään ihanaa lasia, olisiko KaJ Franckin, ei ole enää ehjänä, kaikki häälahjaksi saadut Myrna-kupit rikki, ruotsalainen ruoka-astiasto rikki...Joskus turvauduin lasiliimaan. Onnistuisiko korjata sinun lasikannuasi liimalla!
VastaaPoistaKristiina, hyvä että sun kannu on ehjä! Mää kyllä aion metsästää uuen, tuon rikkimenneenkin metsästästin ku halusin samanlaisen ku sulla! :)
VastaaPoistaPirkko, ei tuota olis saanu enää kannun näköiseksikään liimalla, pohja oli tuhansina terävinä siruina...