Vietettiin synttäreitä. Oli ilmapalloja ja mehupillejä ja isin tekemä pöllökakku. Pikkuväkeä vilisi, kummejakin tuli paikalle. Juhlat oli mukavat mutta sankarin mielestä hiukan rankat. Toipumiseen meni puolisen tuntia olohuoneen lattialla.

Ruokakaupasta tarttui mukaan ehkä markkinoiden edullisinta Suomi-designia, kestokassit by Ivana-Helsinki. Oikein sopivia lelujen säilytykseen, raaskii ostaa useammankin samaan sarjaan.

Käytiin hakemassa postit ja punaset posket.

Ystävänpäiväleivos. Sekä pikkuisen kiva piilopaikka.

 

Sormeen tuli pieni haava. Siihen laitettiin vauhtihirmu-laastari, vaikkei tainnut edes sattua. Sekin hoksattiin, että jos ämpärin tuo uunin eteen niin sen päältä pääsee auttamaan äitiä ruoanlaitossa.

 

Terveellisiä herkkuja.

Täällä leikitään nykyään piiloleikkejä.

Hah, eipäs lennä lautanen lattialle enää. Idean saa vapaasti varastaa käyttöönsä, jos jollain on samanlaista ongelmaa.

Olohuoneen romunurkka raivattu, ja koti näyttää yhtäkkiä paljon isommalta! Kun vielä kävisi mutkan kaatiksella, niin lähtisi nuo pahvit ja säkit pois jaloista.

Lapsi raasu purki ärsytystään lankakerään, kun äiti innostui järkkäilystä eikä alkanut leikkimään.

Voi kun mua harmittaa. Tuo täydelliseksi ajattelemani kivitaso näytti tänään huonon puolensa. Vähän vaan lempikannu hipaisi kulmaan niin heti meni sirpaleiksi. Kaj Franck oli sen suunnitellut, ja viimeksi 1970 vastaavia on valmistettu. Eli korvaavan kappaleen metsästys voi olla haasteellista.

Otin lapsukaiselle välipalaksi karpaloita sulamaan, mutta ne päätyivätkin parempiin suihin. Ihanan kirpeitä ne olivat! Tyttökin niistä tykkää, vieläpä ilman sokerikuorrutusta.

Minä luovutin. Ideahan oli että räpsin kännykkäkameralla kätevästi kuvia puuhailujen keskellä, eikä tarvisi kunnon kameraa kaivaa esiin. No, eihän kännykuvien laadussa ole hurraamista, se tiedettiin etukäteenkin. Ajattelin ettei anneta sen häiritä, sisältö on tärkein. Mutta kun nyt tauon jälkeen kuvailin ihan oikealla kuvauslaitteella niin huomaahan tuon eron. Joissain tilanteissa puhelin oli kyllä edukseen, mutta enköhän käytä jatkossa enemmän kunnon kameraa. Koneella istumiseen täytyy sitten vaan löytää jostain aikaa (esimerkiksi keskeltä yötä...).

Yksi uneton täällä kuuntelee toisen tyytyväistä tuhinaa. Kolmas painaa koko viikonlopun yöt ylitöissä.

Löytyi kynttilätunnelmavalaistukselle varteenotettava kilpailija! Lapsonenkin oli kummissaan kun aurinko häikäisi silmiin. Katsoi heti kattolamppua, mutta ei se ollut päällä.

Tällaisen kirahvikaverin se joulupukki toi. Ja nallukan myös. Lapsi on siitä jännä epeli että haluaa monesti leikkiä ihan muilla jutuilla kun leluilla. Kuten pesupallolla tai kaukosäätimellä tai äidin lompakolla. Mutta onpa kirahvikin saanut huomiota, ja nallukka kunnon rutistuksia.

Mukava silti olla vaihteeksi kotonakin. Eihän haittaa vaikka ripustaa tähden ikkunaan vasta nyt, joulun jälkeen? Tuli ostettua glögiä ja torttutaikinaakin vielä.

Pikkusisko oli tehnyt ihanan sydänkoristeen, kiitos Pikkusisko!

Joululomakuvia puhelimen muistista. Oli kyllä aika mukava joulu ja loma.